Aloitan lainaamalla maamme johtavaa sanomalehteä, joka kirjoitti kesäkuussa podcasteista seuraavaa: ”Podcastien eli verkossa julkaistavien äänitiedostojen noususta on kohkattu monta vuotta, mutta vasta ruoka-komeroon kömpinyt Antti Holma onnistui tekemään todellisen hitin.”

Ja siltähän se näyttääkin, kun seuraa mediatalojen uutisointia podcasteista ja niiden tekijöistä. Huikea Auta Antti!-sarja on itseoikeutetusti omallakin podcast-listalla, mutta löytyy sieltä muutama muukin, ja yllättäen kuulijaluvuissa mitattuna HS:n mainitsemien lukujen perusteella vielä Antti Holmankin podcastia suosituimpia sarjoja.
Kahden itsenäisen vaikuttajan, Alexa Dagmarin ja Linda Juholan podcast Nonsense ylittää pian 3 miljoonan kuuntelun rajan. Toinen, vapailla alustoilla julkaistu vaikuttajaparin tekemä POKS takoo reilusti yli 100 000 kuuntelua joka jakso.

HS:n artikkelissa Bauer Median tuottaman Auta Antti – podcastin kuulijalukuja verrattiin Ylen kuunnelluimpaan sarjaan sekä mainittiin Sanomien Suplan parhaita onnistumisia, mutta itsenäisesti, vapailla podcast-alustoilla julkaisevien vaikuttajien podcasteja ei jutussa mainittu.

No sitä pohtimaan. Syy moiseen, ja ihan yleiselläkin uutisoinnin tasolla saattaa olla tietämättömyys. Podcastien kuuntelu ja niiden jakelu on turhan monimutkainen himmeli toimittajan, saati kuluttajan ymmärtää. Älypuhelimen näytöllä saattaa olla kolmekin kuvaketta, joiden takaa omat lempisarjat löytyvät.

Mediataloilla on omat applikaationsa ja lisäksi podeja kuunnellaan esim. Spotifyn, Google podcastin tai Iphonen omilla podiappseilla. Viimeksi mainitut ovat itsenäisten vaikuttajien suosiossa, koska vaikuttajilla on ollut tapana tarjota sisältöjään vapaasti kaikkialla siellä, missä yleisöt jo ovat. Lisäksi näillä alustoilla vaikuttajat päättävät itse mitkä kaupalliset viestit heidän sisältöönsä upotetaan, ja tuovat kumppanin ohjelmaansa omalla, sisältöönsä sopivalla tyylillä. Ja kun rahasta puhutaan, eihän se vaikuttaja pahastu siitäkään, että podcastiin tulevan kumppanuuden ansainta päätyy tekijänsä taskuun, mediatalon sijaan. Tiesitkö muuten, että menestyvä podcast-tekijä tienaa yhdellä kaupallistetulla jaksollaan enemmän kuin keskiverto-radiojuontaja nostaa kuukausipalkkaa?

Tavallaan aika turha vertaus, niin kuin ylipäätään podcastin vertaaminen radioon. Radioissa mainostetaan, podcasteilla vaikutetaan. Podcast on tekijänsä näköinen, radio-ohjelma on kanavansa näköinen. Radiossa on formaatti, podcast on kestoltaan ja muodoltaan vapaa. Tai sen soisi olevan. Podin tarjoamat mahdollisuudet ovat rajattomat, silti jostakin syystä Suomessa julkaistut podisarjat toistavat usein radion totuttua muotoa. Eikä muodossa ole vikaa, päinvastoin. Radio on itsessään elinvoimainen ja vahva media, ja sen tekijät varsinkin Suomessa ovat ammattilaisia. Radion muoto on vakio, joka on toiminut vuosikymmeniä mutta sen kopiointi podcasteissa on valtavan potentiaalin hukkaan heittämistä.

Podcast on rajaton, tarinankerronnan kuningasmedia. Sen tulevaisuus riippuu kuitenkin tarinoiden, äänien ja sisällöntekijöiden monipuolisuudesta. Vaikuttajien tekemät, tekijänsä näköiset podit tuovat kuuntelijoille sekä kaupallisille toimijoille uudenlaisen median, yksinkertaisesti lisää vaihtoehtoja. Siitä syystä on valtamediankin hyvä tietää ja ehkä jopa uutisoida, että rinnalle nousseet henkilömediat tekevät jatkuvasti ”hittejä” podi-ja tubekanavillaan, vaikkemme me keski-ikäiset sitä heti Putous-päissämme huomatakaan.

Kirjoittaja Ninja Huhtamäki on työskennellyt kaupallisissa radiokanavissa 20 vuotta ja vastaa nykyään Bablerin vaikuttajista, kanavista ja sisällöistä. Huhtamäki avasi ajatteluaan Tubecon Industry Dayssä perjantaina. Lavalla kuultiin myös vaikuttaja Alexa Dagmaria, joka on onnistunut tekemään Nonsense-podcastistaan brändin, todellisen menestystarinan niin kuulijaluvuissa kuin kaupallisesti mitattuna.